Pohjoinen mielentila

Viimeinen kuviksentyömme oli nimeltään "pohjoinen mielentila". Tehtävänämme oli suunnitella jokaisen oma kolmiruutuinen lasimaalaus, jonka toteuttaminen tapahtuisi lopulta ryhmissä. Maalaus tehtiin koulun yläkerran lasi-ikkunoita piristämään, ja ideoistamme valittiin kaksi toteuttamiskelpoisinta.

Työn tuli kuvastaa siis jollain tapaa pohjoista mielentilaa, ja itselleni siitä ainakin ensimmäisenä tuli mieleen kylmä ja pitkä talvi. Suunnitelmani pääosassa olivat kädet, jotka tekivät joka ruudussa eri asioita. Ajattelin että pohjoinen mielentila olisi sellainen, että vaikka kylmä ja pimeä talvi tuntuukin pitkältä ja synkältä, löytää lappilainen mieli kuitenkin sen iloisen ja onnellisen valonpilkahduksen muualta. Kuvassa kylmyyttä kuvastaa jää ja lämpöä puolestaan lumiukko, kynttilä ja pipari. Valitettavasti ajanpuute muodostui suunnitelmani ongelmakohdaksi, ja työni jäi pahasti kesken. Tarkoituksenani olisi ollut korjata vielä käsien vääristyneet mittasuhteet, ja lisäksi tehdä käsistä huomattavasti värikkäämmät. Muutenkin olisin värittänyt työni paremmin ja korjauttanut muutamia yksityiskohtia, jos itselläni olisi ollut aikaa työn tekemiseen enemmän. Onneksi valitsimme kuvisryhmämme kesken maalattavaksemme Merien hienot kuviksentyöt, joista kummastakin tykkäsin tosi paljon.
Ryhmässä maalaminen oli tosi mukavaa vaihtelua yksin tehtäville töille, ja minusta ihanaa työntekemisessä oli että pääsi piristämään oman koulun käytäviä. Aluksi maalaamaan alkaminen pelotti hieman, koska viimeksi ikkunoita maalasin ala-asteaikoina. Mutta kun olin päässyt maalamisen alkuvaiheesta liikkeelle minusta tuntui että maalaminen alkoi sujua paljon sutjakammin. Lopuksi kun katselin työmme lopputulosta olen sitä mieltä, että lopputulos on tosi hieno ja piristävä, ja erityisesti tämä Merin valitsema oranssi värisävy sopii tosi hyvin koulun oransseihin ikkunanreunuksiin. Alle lisäsin vielä kuvan minun ja Iinan maalaamastamme lasi-ikkunasta.
 

Kurpitsavaunut

Seuraava kuviksentyömme oli Pyhäinpäivään liittyen kurpitsan kaivertaminen. Oli jännittävää päästä kokeilemaan jotain ihan itselleni uutta, ja kaiverruksen suunnitteleminen oli mukavaa. Suunnittelu oli tällä kertaa erittäin helppoa, sillä toteutin sen aiheen mikä minulle kurpitsasta tuli ensimmäisenä mieleen: kurpitsavaunut. Lapsuuteni lempisatu oli Tuhkimo, ja erityisesti minulle on jäänyt sadusta kohta, jossa hyvä haltijatar haki Tuhkimon juhliin upeilla kurpitsavaunuillaan. Muistan lapsena miettineeni, että voisiko kurpitsasta oikeasti tehdä vaunut.Tämä oli siis mahtava tilaisuus toteuttaa yksi lapsuuden haaveistani käytännössä. Koska työni jäi tunnilla pahasti kesken tein sen loppuun kotona, ja alla olevat kuvat ovat kotona kurpitsasta ottamiani kuvia. Kurpitsaa työstäessäni kokeilin jos jonkinlaisia välineitä: veitsiä, haarukkaa, jäätelökauhaa, ruuvimeisseliä, puukauhaa, liimapistoolia, saksia, puukkoa ja lusikkaa. Ja työhän se tekijänsä opettaa, yrityksen ja erhdyksen kautta, löysin lopulta oikeanlaisen tekniikan ja välineet. 

"Mielen tila"

Työmme seuraavana aiheena oli "Mielen tila". Tehtävänä oli siis tehdä pahvisesta kenkälaatikosta tila, joka kuvaisi jollain tapaa itseämme. Esimerkiksi omat lempivärit ja harrastukset saivat näkyä varsinaisessa työssä.
Ennen työntekoa puhuimme hieman tilataiteesta ja installaatiosta. Opin että tilataide tarkoittaa kokonaistaideteosta, joka sijoittuu johonkin tilaan. Se voi sisältää myös erilaisia materiaaleja, ääntä ja valoja. Esimerkkinä taiteilija Antonio Gaudin tekemä puisto. Installaatio puolestaan tarkoittaa johonkin sisätilaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Lopuksi vielä käsittelimme hieman surrealismia (1919-), joka on taidetta esimerkiksi alitajunnan tai unien pohjalta. Surrealistisia taiteilijoita ovat esimerkiksi Rene Magritte ja Salvador Dali. 
Oma työni lähti liikkeelle lempiväreistäni eli vaaleansinisestä ja pinkistä. Aloinkin maalaamaan työtäni aluksi kokonaan pinkiksi, mutta mielestäni se ei ollutkaan tarpeeksi rauhallinen väri kuvaamaan mielen tilaa joten värin kokonaan siniseksi vaihtamiseen kului turhaa aikaa. Opinkin että kannattaa meittiä tarkkaan mitä tekee, ennen kuin aloittaa varsinaisen työnteon. Itse tilan sisustus lähti liikkeelle viime kesäisistä muistoistani. Minulle tuli mieleen kun söimme yhdessä naapureideni kanssa juustoa auringon paistaessa takapihallemme. Sen jälkeen taas ajattelin niitä pieniä matosia kasvimaallamme, jotka ryömivät kukkapenkissämme istuttaessani sinne kukkia. Halusin työhöni myös lampun huonetta valaisemaan, ja siitä päätinkin tehdä ampparin joka lentää ja katsoo värikkäitä kukkia suurilla silmillään. Talon alakertaan puolestaan tuli pieni kuntosali, koska kesällä jos milloin on aikaa jumppaamiselle. Lopputuloksesta tuli mielestäni värikäs ja iloinen, ja sitä katsellessani mielessäni heräävät monet kesäiset ajatukset. 

Käyttöesine

Toisena työnä kurssillamme oli muotoilla savesta käyttöesine. Käyttöesine sai olla mikä vain, joten valinnanvarasta ei ollut puutetta. Ajatuksenani oli tehdä jotain vuodenaikaan liittyvää, siis jotain syksyistä.Syksystä mieleeni tuli ensimmäisenä omenat, kirpeät pienet syysomenat.Päätin muotoilla paikan noille pienille herkkupaloille. Parhaiten ne tietysti viihtyvät puussa, lehtien varjoissa..Vanhasta kasvukodista muistuttamaan muotoilin siis syysomenoilleni lehden muotoisen tarjoiluastian.Halusin työstäni mahdollisimman käytännöllisen ja tarpeenmukaisen, eli siis funktionaalisen.
Ennen työnteon varsinaista aloittamista puhuimme erilaisista taidesuuntauksista, joista yksi olisi valittava käyttöesinetyöhön. Ensimmäisenä puhuimme funktionalismista, joka valtasi taidealaa jugendin ja 20-luvun klassismin jälkeen. Perusajatuksena funktinalismissa on käytännöllisyys ja tarpeenmukaisuus. Funktinalismille tyypillistä on myös vaaleat kylmät värit ja ilmavuus. Esimerkiksi Rovaniemen asemakaavan ja kaupungin kirjaston suunnitellut Alvar Aalto on tyypillinen funktionalismitaiteilija. Funktionalismin jälkeen puhuimme hieman rakennustaiteesta eli arkkitehtuurista. Opin että arkkitehtuurissa on otettava huomioon erilaiset esteettiset, toiminnalliset ja tekniset osa-alueet. Näiden jälkeen puhuimme vielä uusgotiikasta (yksi 1800-luvun kertaustyyleistä), kansallisromantiikasta ja jugendista. Kansallisromantiikan ja Jugendin taidesuuntaukset olivat kovassa suosiossa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Suomen arkkitehtuurissa nämä kaksi tyylisuuntaa usein sekoittuvat.
Itse työnteko lähti mielestäni ihan mukavasti liikkeelle, ja minulle aika tunnilla ei ihan riittänyt joten päätin jatkaa työntekoa kotona. Kotona sain työni valmiiksi ja se oli mielestäni ihan hyvällä mallilla, mutta kouluun päästyäni hoksasin että paperit eivät olleet olleet tarpeeksi kosteita savea takaisin kouluun kuljettaessani. Niinpä savi oli kuivunut haaleaksi, ja minun täytyi kaivertaa työni uudestaan. Onneksi aika uuden työn tekemiseen riitti hyvin, sillä valmis mallihan oli hyvin helppo toteuttaa uuteen saveen. Lopulta olen tyytyväinen että päätin tehdä työni uudestaan, sillä mielestäni uudesta työstä tuli paljon entistä lautasta hienompi.