Pohjoinen mielentila

Viimeinen kuviksentyömme oli nimeltään "pohjoinen mielentila". Tehtävänämme oli suunnitella jokaisen oma kolmiruutuinen lasimaalaus, jonka toteuttaminen tapahtuisi lopulta ryhmissä. Maalaus tehtiin koulun yläkerran lasi-ikkunoita piristämään, ja ideoistamme valittiin kaksi toteuttamiskelpoisinta.

Työn tuli kuvastaa siis jollain tapaa pohjoista mielentilaa, ja itselleni siitä ainakin ensimmäisenä tuli mieleen kylmä ja pitkä talvi. Suunnitelmani pääosassa olivat kädet, jotka tekivät joka ruudussa eri asioita. Ajattelin että pohjoinen mielentila olisi sellainen, että vaikka kylmä ja pimeä talvi tuntuukin pitkältä ja synkältä, löytää lappilainen mieli kuitenkin sen iloisen ja onnellisen valonpilkahduksen muualta. Kuvassa kylmyyttä kuvastaa jää ja lämpöä puolestaan lumiukko, kynttilä ja pipari. Valitettavasti ajanpuute muodostui suunnitelmani ongelmakohdaksi, ja työni jäi pahasti kesken. Tarkoituksenani olisi ollut korjata vielä käsien vääristyneet mittasuhteet, ja lisäksi tehdä käsistä huomattavasti värikkäämmät. Muutenkin olisin värittänyt työni paremmin ja korjauttanut muutamia yksityiskohtia, jos itselläni olisi ollut aikaa työn tekemiseen enemmän. Onneksi valitsimme kuvisryhmämme kesken maalattavaksemme Merien hienot kuviksentyöt, joista kummastakin tykkäsin tosi paljon.
Ryhmässä maalaminen oli tosi mukavaa vaihtelua yksin tehtäville töille, ja minusta ihanaa työntekemisessä oli että pääsi piristämään oman koulun käytäviä. Aluksi maalaamaan alkaminen pelotti hieman, koska viimeksi ikkunoita maalasin ala-asteaikoina. Mutta kun olin päässyt maalamisen alkuvaiheesta liikkeelle minusta tuntui että maalaminen alkoi sujua paljon sutjakammin. Lopuksi kun katselin työmme lopputulosta olen sitä mieltä, että lopputulos on tosi hieno ja piristävä, ja erityisesti tämä Merin valitsema oranssi värisävy sopii tosi hyvin koulun oransseihin ikkunanreunuksiin. Alle lisäsin vielä kuvan minun ja Iinan maalaamastamme lasi-ikkunasta.
 

Kurpitsavaunut

Seuraava kuviksentyömme oli Pyhäinpäivään liittyen kurpitsan kaivertaminen. Oli jännittävää päästä kokeilemaan jotain ihan itselleni uutta, ja kaiverruksen suunnitteleminen oli mukavaa. Suunnittelu oli tällä kertaa erittäin helppoa, sillä toteutin sen aiheen mikä minulle kurpitsasta tuli ensimmäisenä mieleen: kurpitsavaunut. Lapsuuteni lempisatu oli Tuhkimo, ja erityisesti minulle on jäänyt sadusta kohta, jossa hyvä haltijatar haki Tuhkimon juhliin upeilla kurpitsavaunuillaan. Muistan lapsena miettineeni, että voisiko kurpitsasta oikeasti tehdä vaunut.Tämä oli siis mahtava tilaisuus toteuttaa yksi lapsuuden haaveistani käytännössä. Koska työni jäi tunnilla pahasti kesken tein sen loppuun kotona, ja alla olevat kuvat ovat kotona kurpitsasta ottamiani kuvia. Kurpitsaa työstäessäni kokeilin jos jonkinlaisia välineitä: veitsiä, haarukkaa, jäätelökauhaa, ruuvimeisseliä, puukauhaa, liimapistoolia, saksia, puukkoa ja lusikkaa. Ja työhän se tekijänsä opettaa, yrityksen ja erhdyksen kautta, löysin lopulta oikeanlaisen tekniikan ja välineet. 

"Mielen tila"

Työmme seuraavana aiheena oli "Mielen tila". Tehtävänä oli siis tehdä pahvisesta kenkälaatikosta tila, joka kuvaisi jollain tapaa itseämme. Esimerkiksi omat lempivärit ja harrastukset saivat näkyä varsinaisessa työssä.
Ennen työntekoa puhuimme hieman tilataiteesta ja installaatiosta. Opin että tilataide tarkoittaa kokonaistaideteosta, joka sijoittuu johonkin tilaan. Se voi sisältää myös erilaisia materiaaleja, ääntä ja valoja. Esimerkkinä taiteilija Antonio Gaudin tekemä puisto. Installaatio puolestaan tarkoittaa johonkin sisätilaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Lopuksi vielä käsittelimme hieman surrealismia (1919-), joka on taidetta esimerkiksi alitajunnan tai unien pohjalta. Surrealistisia taiteilijoita ovat esimerkiksi Rene Magritte ja Salvador Dali. 
Oma työni lähti liikkeelle lempiväreistäni eli vaaleansinisestä ja pinkistä. Aloinkin maalaamaan työtäni aluksi kokonaan pinkiksi, mutta mielestäni se ei ollutkaan tarpeeksi rauhallinen väri kuvaamaan mielen tilaa joten värin kokonaan siniseksi vaihtamiseen kului turhaa aikaa. Opinkin että kannattaa meittiä tarkkaan mitä tekee, ennen kuin aloittaa varsinaisen työnteon. Itse tilan sisustus lähti liikkeelle viime kesäisistä muistoistani. Minulle tuli mieleen kun söimme yhdessä naapureideni kanssa juustoa auringon paistaessa takapihallemme. Sen jälkeen taas ajattelin niitä pieniä matosia kasvimaallamme, jotka ryömivät kukkapenkissämme istuttaessani sinne kukkia. Halusin työhöni myös lampun huonetta valaisemaan, ja siitä päätinkin tehdä ampparin joka lentää ja katsoo värikkäitä kukkia suurilla silmillään. Talon alakertaan puolestaan tuli pieni kuntosali, koska kesällä jos milloin on aikaa jumppaamiselle. Lopputuloksesta tuli mielestäni värikäs ja iloinen, ja sitä katsellessani mielessäni heräävät monet kesäiset ajatukset. 

Käyttöesine

Toisena työnä kurssillamme oli muotoilla savesta käyttöesine. Käyttöesine sai olla mikä vain, joten valinnanvarasta ei ollut puutetta. Ajatuksenani oli tehdä jotain vuodenaikaan liittyvää, siis jotain syksyistä.Syksystä mieleeni tuli ensimmäisenä omenat, kirpeät pienet syysomenat.Päätin muotoilla paikan noille pienille herkkupaloille. Parhaiten ne tietysti viihtyvät puussa, lehtien varjoissa..Vanhasta kasvukodista muistuttamaan muotoilin siis syysomenoilleni lehden muotoisen tarjoiluastian.Halusin työstäni mahdollisimman käytännöllisen ja tarpeenmukaisen, eli siis funktionaalisen.
Ennen työnteon varsinaista aloittamista puhuimme erilaisista taidesuuntauksista, joista yksi olisi valittava käyttöesinetyöhön. Ensimmäisenä puhuimme funktionalismista, joka valtasi taidealaa jugendin ja 20-luvun klassismin jälkeen. Perusajatuksena funktinalismissa on käytännöllisyys ja tarpeenmukaisuus. Funktinalismille tyypillistä on myös vaaleat kylmät värit ja ilmavuus. Esimerkiksi Rovaniemen asemakaavan ja kaupungin kirjaston suunnitellut Alvar Aalto on tyypillinen funktionalismitaiteilija. Funktionalismin jälkeen puhuimme hieman rakennustaiteesta eli arkkitehtuurista. Opin että arkkitehtuurissa on otettava huomioon erilaiset esteettiset, toiminnalliset ja tekniset osa-alueet. Näiden jälkeen puhuimme vielä uusgotiikasta (yksi 1800-luvun kertaustyyleistä), kansallisromantiikasta ja jugendista. Kansallisromantiikan ja Jugendin taidesuuntaukset olivat kovassa suosiossa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Suomen arkkitehtuurissa nämä kaksi tyylisuuntaa usein sekoittuvat.
Itse työnteko lähti mielestäni ihan mukavasti liikkeelle, ja minulle aika tunnilla ei ihan riittänyt joten päätin jatkaa työntekoa kotona. Kotona sain työni valmiiksi ja se oli mielestäni ihan hyvällä mallilla, mutta kouluun päästyäni hoksasin että paperit eivät olleet olleet tarpeeksi kosteita savea takaisin kouluun kuljettaessani. Niinpä savi oli kuivunut haaleaksi, ja minun täytyi kaivertaa työni uudestaan. Onneksi aika uuden työn tekemiseen riitti hyvin, sillä valmis mallihan oli hyvin helppo toteuttaa uuteen saveen. Lopulta olen tyytyväinen että päätin tehdä työni uudestaan, sillä mielestäni uudesta työstä tuli paljon entistä lautasta hienompi.

KU2 kurssi, Graffitityö

Kuvaamataidon toinen kurssi aloitettiin graffiti eli seinäkirjoitustyöllä. Ennen työnteon aloittamista keskustelimme erilaisista graffititöistä ja -taiteilijoista. Itselleni tuli tunnin aikana paljon uusia nimiä, kuten englantilainen katutaiteilija Banksy jonka teokset ovat hyvin kantaaottavia ja maailmalla tunnettuja. 
En ole koskaan aiemmin tehnyt graffititöitä, joten oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja erilaista. Vaikeinta itse työntekovaiheessa oli saada keksittyä työn varsinainen idea, sillä pitäisihän työssä olla myös jotain ajatusta. Vasta idean keksittyäni työnteko alkoi luistamaan paremmin, ja sainkin työni valmiiksi pienen kotona viimeistelyn jälkeen.
Tältä tunnilta ehkä tärkeimpänä asiana mieleeni tarttui tilan haltuunotto. Opin että kovin pienellä tuhertamisella ei voi edistyä kovinkaan nopeaa vauhtia, vaan että kun tilaa paperilla on enemmän niin pitää myös alkaa rohkeasti luonnostelemaan työtä paperille. Työtä tehdessäni jäin miettimään, että mitä tapahtuisi jos työ olisi oikeasti esillä jossain julkisella paikana suurelle seinälle piirrettynä. Ymmärtäisivätkö ihmiset kuvasta viestini: vaikka olisi kuinka huono päivä synkkää ja kurjaa, aina löytyy jokin ilonaihe elämään.
Alla vielä kuva valmiista työstä.

Live, love, laugh
Tällä työllä haluan viestiä ihmisille, että harmaan arjen keskeltä voi aina löytää pilkahduksen iloa ja hyvää mieltä. Arkea työssä kuvaavat harmaa muuri, ankeat kerrostalot ja talon piipusta nouseva savu. Kuu kuvastaa pimeyttä ja synkkyyttä, mutta toisaalta se voi olla myös pimeyteen valoa tuova elementti.Iloa elämään puolestaan tuovat nauru ja rakkaus.Niitä kuvaamaan olen piirtänyt kukkasia, hymyilevän suun ja sydämiä.

Kuva-analyysi

 Salvador Dali, Muiston pysyvyys (La persistència de la memòria)

Valitsin kuva-analyysiini espanjalaisen taitelija Salvador Dalin maalauksen "Muiston pysyvyys". Muiston pysyvyys on surrealistinen öljyvärimaalaus vuodelta 1931, ja se on yksi 1900-luvun merkittävimmistä maalauksista.
Kuvan miljöönä toimii ankea aavikkomainen maastoalue taustanaan jykevät rantakalliot. Kauas horisonttiin voi kuvitella rannan ja meren aallot. Pääosassa kuvassa ovat kolme sulaneen näköistä taskukelloa, ja maalauksen etualalla sijaitseva ehjän näköinen muurahaisia täynnä oleva punainen taskukello. Kaikissa kelloissa on jotain vikaa, mutta punaista kelloa katsoessani epäilykseni heräävät. Miksi muurahaiset ovat kellon kimpussa? Mitä tämä merkitsee? Ehkä kello ei olekaan samaa materiaalia kuin muut kellot. Tai sitten kello ei olekaan kello, vaan tulkintani on väärä. Mieleeni herää myös kysymys siitä miksi kellot ovat sulaneet? Paikka voisi olla mahdollisesti niin kuuma, että jopa metallista valmistetut esineet sulavat. Kuumutta on tuotu teoksessa esiin myös sen lämpimillä värisävyillä. Maalauksen nimi "Muiston pysyvyys" tulee siitä, että ainoat pysyvät asia Dalin teoksessa ovat taustalla kohoavat rantakalliot.  Ihmisen luomat asiat, kuten kuvan taskukellot, ovat katoavaisia. Maalauksen takana olevat Cap Creusin -kalliot esiintyvät useissa Dalin teoksissa, ja tässä kuvassa ne kuvaavat sitä kuinka merkityksetöntä ajan mittaaminen teknisesti on näiden kallioiden ikuisuuden rinnalla.

Syy miksi valitsin juuri tämän teoksen kuva-analyysiini on se , että minua kiehtoo kovasti Dalin surrealistinen taidenäkemys ja se, että Dalin teos on mielestäni ihanan järjetön ja unenomainen. Myös tieto, siitä että Dali maalasi teoksensa omasta unimaailmastaan lisäsi mielenkiintoani teokseen. Teokseen maalatut pienet ja tarkat yksityiskohdat, kuten muurahaisia täynnä oleva kello ovat mielestäni myös mielenkiintoista katseltavaa. Mielestäni Dalin teos on upeasti maalattu ja se herättää varmasti katsojassaan paljon ajatuksia ja mielenkiintoa.

Taidekuva taidekuvan sisällä

Tämän päivän kuviksentunneilla ne henkilöt joilla oli vielä "taidekuva taidekuvan sisällä" -työ kesken, saivat jatkaa työnsä tekemistä. Itselläni työ oli vielä aika kesken tunnin alussa, mutta onneksi aikaa työn viimeistelyyn oli annettu runsaat 45 minuuttia aikaa, joka riitti vallan mainiosti työn valmiiksi saamiseen. Aloitin työn tekemisen akryylivärimaalauksella ja viimeistelyn tein kuivapastelliliiduilla. Kuivapastelliliidut olivat ihan uusi juttu minulle, ja pidin niistä heti todella paljon. Ne ovat mielestäni todella mukava tapa tehdä varjostuksia työhön, ja teinkin oman työni pilvien varjostukset harmaasävyisillä kuivapastelliliiduilla.
Työni lopputulokseen olin ihan tyytyväinen, mutta jotkin asiat kuten esimerkiksi työn yksityiskohdat ja värisävyt olisin voinut ehkä valita paremminkin.

Tikkuveistoksen viimeistelyä

Kuten jo tekstin otsikostakin voi jo päätellä, sain tänään viimeisteltyä tikkuveistokseni.Spreijasin sen loppuun kuparinvärillä ja tein siihen vielä pientä hienosäätöä. Tunnin aikana jatkoimme pääosassa "taidekuva taidekuvan sisällä" -töitämme, joka jäi omalta osaltani aika kesken juuri tuon äsken mainitun tikkuveistoksen viimeistelyn vuoksi.
Veistoksen lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, ja se toteutui alkuperäisen ideani mukaan. Veistoksen tekovaiheessa ei juurikaan sen pahempia ongelmia ilmennyt, kuin että muutaman tikun liimaus meinasi jossain vaiheessa pettää, mutta lopputuloksesta kyllä tuli liimauksenkin osalta varsin kestävä.

 

Valmiin tikkuveistoksen nimeksi voisin antaa "Satelliittikukat".

Akryylivärimaalausta

Tänään ja viime keskiviikon kuvistunneilla, jatkoimme taidekuva taidekuvan sisällä töitämme. Työnteko edistyi kummallakin tunnilla mielestäni ihan sopivaan tahtiin, ja ilman sen suurempia ongelmia. Tämän päivän ja viime keskiviikon kuviksentuntien aikana opin paljon uutta ja tärkeää  tietoa eri värien sekoittelusta. Pyrin tänään löytämään mahdollisimman läheisen värisävyn taidekuvaan nähden akryyliväreillä, jotta taidekuva sulautuisi työhön eikä erottuisi siitä liiakseen. Opin myös että siveltimen koolla on maalatessa paljon merkitystä, ja se tulee valita maalauskohteen kokoon suhteuttaen. Työ jäi vielä maalauksen osalta aika kesken, ja seuraavalle kuviksentunnille jää maalauksen lisäksi vielä tikkutyön viimeistely.

Sommittelua

Tänään kuviksentuntiemme uutena aiheena puhuimme sommittelusta. Opin että sommittelu tarkoittaa taidekuvan elementtien jäsentämistä ja järjestämistä. Sommittelussa tärkeää on se, että kuinka värit ja muodot ollaan ryhmitelty tietyssä teoksessa.
Sommittelu voidaan jakaa kuuteen perustyyppiin, jotka ovat horisontaalinen-, vertikaalinen-, diagonaalinen-, kolmio-, ympyrä- ja kultainen sommitelma. Vertikaalinen- eli pystysuorasommittelu on luonteeltaan ylevä, sisäistynyt, paikallaan pysyvä ja siinä keskeisenä osana toimii kohoava voima. Diagonaaliselle sommittelulle tyypillistä on kuvassa näkyvä liike ja jännite, dramaattisuus ja erilaiset vinot viivat. Historiallinen kolmiosommitelma puolestaan muodostaa nimensä mukaan kuvaan kolmionmuodon. Ympyräsuunnitelmassa kuvan tapahtumat voidaan kuvitella ympyrän sisälle. Kultaisessa leikkaus-sommittelussa keskeisessä osassa toimii kolmanneksen sääntö. Vaakasuora- eli horisontaalinensommittelu vaikuttaa taidekuvassa rauhalliselta, avaralta ja levolliselta.
Varsinainen tehtävänanto oli nimeltään "taidekuva taidekuvan sisällä". Saimme valita yhden taidekuvan pöydältä, ja tehtävänä oli rakentaa sen ympärille uusi ilme. Tehtävänantoon kuului myös valita jokin edellä mainituista sommittelutavoista. Päätös sommittelutavan valitsemisesta oli minulle helppo, sillä olin jo ennen tehtävänantoa miettinyt että olisi kiva kokeilla vaakasuoraa- eli horisontaalista sommittelua, joten valitsin sen työhöni. Aloitin suunnittelemalla taidekuvaa vihkooni, ja piirtämällä suunnitelmani sen jälkeen neliön muotoiselle karheapintaiselle paperille. Sen jälkeen liimasin valitsemani sinistä lintua esittävän taidekuvan paperille. Tämän tunnin aikana sain tehtyä työhöni valmiit suunnitelmat, ja luulen että siltä pohjalta on sitten hyvä jatkaa seuraavilla kuviksentunneilla. Lopputunnista ehdimme vielä parini kanssa käyttää hieman viimeistelyaikaa ensimmäisellä tunnilla aloittamaamme avaruustyöhön.

Hammastikkutyö

Tänään jatkoimme viime kuviksentunneilla aloittamaamme hammastikkutyötä. Olin liimannut kotona viikonlopun aikana kuumaliimapistoolla tikut yhteen suunnitelmieni mukaisesti, joten tämän tunnin tehtäväksi jäi työn spreijaaminen ja styrox -osan maalaaminen.Värivaihtoehdoista valitsin työhöni pronssin, ja alustan maalasin mustalla akryylivärillä. Tuntien aikana sain työni melkein valmiiksi, mutta spreijaaminen jäi hieman kesken värin loppumisen vuoksi.

Rytmi kuvataiteessa

Eilen eli perjantaina 26.8, aloitimme kuviksentunneilla uuden työn. Tehtävänä oli tehdä veistos sadasta hammastikusta, käyttäen siinä samalla sekä vapaata- että sidottuarytmiä.
Opin että musiikin lisäksi, myös kuvataidetta katsellessa voi nähdä, että silläkin on oma rytminsä. Rytmi kuvataiteessa syntyy viivojen, muotojen, värien, valojen ja varjojen vaihtelulla. Rytmiä kuvataiteessa voi olla kahdenlaista, joko vapaata- tai sidottuarytmiä. Vapaassa rytmissä toistuminen tapahtuu epäsäännöllisesti, sidotussa puolestaan säännöllisesti.
Uskon, että tästä tiedosta tulee olemaan paljon hyötyä tulevia töitä suunnitellessani, sillä erilaisia rytmejä käyttäen voi luoda teokseensa juuri sen oman -persoonallisen ilmeensä.

Kollektiivinen maalaus

Tänään jatkoimme viime tunnilla aloittamaamme ensimmäistä kuvistyötämme, joka oli akryyliväreillä toteutettava kollektiivinen maalaustyö.Viime tunnin aikana olimme saaneet parini kanssa aikaiseksi jo pohjavärin maalamisen, ja nyt siis oli aika tarttua siveltimeen ja päättää maalaustyön varsinaiset värit. Ennen varsinaisten värien päättämistä tutuistuimme kuitenkin tunnin alussa erilaisiin väriharmonioihin, joista yksi oli siis valittava lopulliseen työhön (disharmoniaa lukuunottamatta).
Opin että lähiväriharmonia tarkoittaa sitä, että värit valitaan sävy sävyyn ja väriympyrältä valitaan vierekkäisiä sävyjä. Yksiväriharmoniassa puolestaan valitaan vain yksi väri, ja käytetään siitä tummia ja vaaleita sävyjä. Valooriharmoniassa käytetään samassa maalauksessa yhden värin eri tummuus- ja vaaleusasteita. Vastaväriharmoniassa värit valitaan väriympyrän vastakkaisilta puolilta. Disharmonia puolestaan tarkoittaa värien riitasointua.
Koska parini oli poissa tunnilta, päädyin itse työssämme vastaväriharmoniaan. Sävyjä valitessani päätin, että työssämme tulisi olemaan tummansinistä vastavärinä oranssi. Mielestäni nämä värit sopivat parhaiten vastaväreinä avaruusaiheelliseen työhömme. Työnteko onnistui tuntien aikana ihan hyvin, mutta aika hitaan puoleisesti, ja toiveena olisikin saada sitten seuraavien tuntien aikana esiin jo valmista maalaustulosta.